Ilta alkoi varsin lupaavasti. Samantien kun lyötiin ovi kiinni, huomasin avaimien jääneen kotiin. Sanomattakin lienee selvää, että oon ollut niin hirveen kiireinen, että en oo ehtinyt hakemaan muita avaimia asuntotoimistolta. Sain tästä jonkun stressireaktion, aivan kamalan mahakivun. Se onneks helpotti tanssimisen myötä.
Sitten seuraakin kohokohta. J(nro 2. näemmä, hitto kun unohtaa jo ne alkuaikojwn miehet :D ) tuli baariin tyttöystävänsä kanssa. Pyysin J:n sivummalle ihan vaan juoruillakseni, että osti juuri juoman tulevan lapseni isältä ja sovittiin myös auton korjauksen maksusta. Myöhemmin se pyysi mua ulos ja pahoitteli mitä aiheutti mulle. Hetken päästä siihen tuli myös sen tyttöystävä ja sen ystävä. No tämä ystävä sitten kysyi kovaan ääneen, että oonko raskaana. Kysäisin, että mitähän se sille kuuluu. Ei mitenkään, kunhan kysyi, ihan ystävänä, kun näkyykin. Ainiin ja täytyihän toki mun nauruakin matkia hieman.. :D Tässä välissä jo J käski niiden jättää mut rauhaan, mutta olisihan se pitänyt tietää. Eihän ne voinut tälläistä kamalaa uhkaa, raskaana olevaa naista, jättää rauhaan(ne kyllä tiesi, että odotan).
No istuskeltiin tyytyväisenä sitten mun kaverin ja yhden jätkän kanssa pöydässä, kun nää naiset hyökkää mun eteen. J:n tyttöystävä meuhkasi, että mitä mulla on sitä vastaan (niin miten päin se menikään??), ja että miksi jahtaan J:tä (???), miksi oon pyytänyt J:tä luokseni yöksi yms. Selitin sitten, että en todellakaan ole kiinnostunut sen miehestä, selvittäköön asiansa sen kanssa. J sanoi mulle olevansa sinkku, minkä kerroinkin tälle tytsylle. Ja joo, J oli mun luona yötä, mutta ihan itse se mulle soitti. Ja painotinkin tälle, että mitään ei tapahtunut ja kai se nyt herrajumala voi tulla mun luokse nukkumaan, kun on siskonmiehen ystävä. No joo, ehkä vähän tapahtui, mutta ei mitään merkittävää ja edelleen luulin, että se on sinkku. Mun olisi kuulemma tarvinnut luvata, että en tekstaa tai soita J:lle. Ei mulla sille asiaa ole, mutta en todellakaan lupaa mitään kenellekään. Sanoin, että en ole sille tilivelvollinen, mutta hänen mielestään todellakin olen. Onhan J parisuhteessa oleva mies, nih! Yritin lähettää niitä matkoihinsa, mutta eipä ne siitä suostunut katoamaan.
Onneksi J sattui kulkemaan hetken päästä siitä ohi, joten huikkasin sen paikalle. Kerroin hieman tilannetta ja sanoin, että voisko se viedä tyttöystävänsä pois. J tietenkin raivostui naiselleen, joten ne rupes sit siinä tappelemaan kovaan ääneen. Yhtäkkiä tän tyttöystävän ääni kellossa muuttui niin, että oli aluksi hiillostanut (lievä ilmaisu), mutta sitten sanonut, että ei häntä haittaa jos ollaan kavereita, on jo J:n kanssa asiat sopinut aiemmin ja sanoi jopa pyytäneensä multa anteeksi tätä hiillostusta. Yeah right. Hetken ne siinä töni toisiaan, kun J yritti lähettää tyttöystäväänsä muualle, mutta kovin sinnikäs tämä neiti. Lopulta se lähti, mutta heitti vielä mennessään juomat mun ja J:n päälle (mun kaverikin sai osansa kyllä). Raskaus tekee ihmeitä, normaalisti olisin vähintään käynyt sen kurkkuun, mutta nyt nauratti. Toi tilanne oli jotenkin erittäin koominen ja myönnän, sain siitä tyydytystä, kun J oli mun puolella ja sain niille draaman aiheutettua.
Valitettavasti S:kään ei voinut välttyä kuulemasta/näkemästä tätä. Mitähän se mahtaa ajatella? Vaikka eihän sen toisaalta ole väliä..
Niin S oli tosiaan siellä baarimikkona kans *huokaisu*. Ei se onneks vihaansa siinä näyttänyt, antoi jopa mulle veden ilmaiseksi :D Taisi se jopa teititellä, kun antoi sen mulle. Miksi oi miksi en saa sitä ihmistä mun päästä? Valitettavasti se ei ole muuttunut rumaksi tai lihavaksi, joten en voi olla tuijottamatta sitä. En voi olla muistelematta sitä. Tähän päälle melkoinen tauko seksielämässä niin olisin valmis meneen aneleen polvillani siltä armahdusta. Ehkä joskus pääsen siitäkin yli. Tällä hetkellä en tosin ihan 100%:sti edes taida haluta. Taidan olla itsetuhoinen.
